Hitaasti hyvä tulee

Yksi vaikeimmista taidoista on monille meistä kärsivällisyys. Miten toivoisimmekaan saavamme pian kaiken sen, mistä haaveilemme tai minkä olemme asettaneet tavoitteeksemme, päämääräksemme. Elämme ajassa, jonka yhtenä tunnuspiirteenä on nopeus. Omassa nuoruudessani kuulin vielä opetettavan, että "ensin tupa ja takka, sitten vasta akka". En tosin itsekään tuota ohjetta ja viisautta osannut noudattaa. Ajatus tuossa viisaudessa oli kuitenkin ihan hyvä. Ensin on hyvä suunnitella, laskea kustannuksia js sitten vasta toimia. Jeesus opetti: "Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: on siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi." (Luuk. 14:28-29.)

Kuinka paljon onkaan meiltä jäänyt kesken, kun emme ole olleet riittävän kärsivällisiä. Ja usein olemme väsyneet, kun olemme yrittäneet ahnehtia liian nopeasti asioita. Haaveemme ja unelmamme ovat saaneet meistä yliotteen ja terve harkinta on jäänyt häviölle. Elämme aikaa, jolloin lukuisat nuoret ovat ylivelkaantuneita, koska kaikki on saatava nyt, mieluiten heti. Sama henki on vallallaan toisinaan myös seurakunnissamme. Unelmat kasvavista ja elinvoimaisista seurakunnista ajavat aktiivisia seurakuntalaisia suorittajiksi. Aikaisempien sukupolvien synnyttämät rakenteet, traditiot ja toimintatavat eivät välttämättä vastaa uusien sukupolvien käsityksiä seurakuntaelämästä. Tehdään nopeita ja radikaaleja muutoksia, eikä aina niin hyvin tuloksin.

Vaikka olemmekin mukavuudenhalussamme turvallisuushakuisia, niin silti samalla kaipaamme muutosta. Tärkeintä muutoksessa on kuitenkin sen hallittu johtaminen. Rakenteet, toimintatavat, voimavarat ja työkalut on suunnattava uudestaan. Päämäärän on oltava kaikkien tiedossa. Silloin on mahdollista, että sekä päätöksentekoon osallistuvat ja muutosta toteuttavien tavoitteet ja toiveet saadaan sovitettua yhteen. Helppoa muutosta ei ole olemassakaan. Siksi on vältettävä väkisin kiirehtimistä. Muutoksessa on varjeltava, että yhteisö säilyttää yhteyden ja halun toimia yhdessä. Meidän on nähtävä vaivaa pyrkiessämme päämäärätietoisesti näkyymme. Lasketaan kustannukset ja tehdään suunnitelmat huolella. Edetään Jumalan aikataulussa. Hän tietää parhaiten, mihin hän tahtoo meitä viedä ja mitä hän tahtoo seurakunnassaan uudistaa ja muuttaa.

Tavoitellaan kärsivällisyyden hyvettä, myös yksilöinä. "Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa: mutta toivo ei saata häpeään." (Room. 5:3b -5a.) Säilytetään unelmamme ja haaveemme, vaikka joudummekin vielä kasvattamaan kärsivällisyyttä. Sen kautta saamme kuitenkin toivon. Toivo sydämessään peltomieskin muokkaa maan, kylvää ja odottaa kasvua. Ja jos Jumala suo, korjaa sadon. "Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä." (Jaak. 5:7-8.)

Siksi vielä kylvän, että saisin myöskin korjata moninkertaista satoa. Hitaasti kiiruhtaen kohti uutta!