Joulu 2011

"Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?" Tutun ja rakkaan joululaulun sanat ja sävelet kaikuvat mielessäni, kun katselen perheeni puuhailuja vuorokautta ennen monen lapsiperheen vuoden kohokohtaa, jouluaattoiltaa. Työn kiireet ja huolet ovat jo sopivassa määrin jääneet taakse. On aika huokaista ja antaa kiitollisuuden täyttää mielen.

Tänä jouluna emme voi, ainakaan täällä Lahdessa, laulaa seuraavan säkeistön sanoin: "Laps' hankeen hukkuu, unoittuu". Uskon kuitenkin, ettei joulumieli ole vain hangesta tai sen puutteesta kiinni. Valitettavan totta lienee kuitenkin se, että joulun sankari, Jeesus, on hukkunut kaiken touhun, materian, kiireen tai sitten yksinäisyyden, sairauden, surun taakse. Sydämestäni toivon, että voisit kokea elämäntilanteestasi tai valinnoistasi huolimatta, ettei tämä joulusi olisi "turhuuden turhuutta". Rukoilen, että voisit kokea, ettet käy "kylmin sydämin". Lunastajamme ja messiaamme tahtoo kohdata sinua, juuri nyt, että voisit yhtyä sydämestäsi veisaamaan: "niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen".

Monet ystävät ja läheiset jäivät jälleen tänäkin jouluna huomioimatta, vaikka kuinka yritin olla aktiivinen. Joten jos koit jääväsi huomioitta, niin tahdon toivottaa sinulle ja läheisillesi iloista ja valoisaa joulua. Sekä armorikasta ja menestyksekästä vuotta 2012. Kiitos kuluneen vuoden yhteistyöstä seurakunnassa ja missä olemmekaan yhteyttä kokeneet. Seurakunnan syyskausi oli varsin kiireinen, joten toivon sinun saavan myös levähtää. Jatketaan yhdessä voimaantuneina sekä levänneinä Jumalan ja toinen toistemme palvelemista!

Petri

Lainaukset laulusta Me käymme joulun viettohon, san. Mauno Isola.