Kesä

Pitkän talven ja kylmän kevään jälkeen on kuin onkin jälleen kesä. Pitkien talvien peräpohjolassa kesän odotuksessa ja odotuksen täyttymyksessä on aivan erityistä tunnetta. Odotus saattaa käydä raskaaksi ja väsyttää meitä. Erittäin korkeaan ikään eläneellä vaimoni taatalla (iso-isällä) oli viimeisinä elinvuosinaan aina tavoitteena; "että jos sitä vielä ensi kesään eläisi". Alkukesän luonnon vihreyden voimakkaat kontrastit, lintujen pesimispuuhat, muokatun mullan tuoksu ja vapaiksi päästetyt koululaiset muistuttavat meitä uudesta elämästä. Elämme aikaa, jolloin edessä on pitkä kesä, huolimatta pessimistisistä facebook-statuksista, joissa jotkut jo muistuttavat juhannuksen jälkeen alkavasta syksystä. Eletään tässä ja nyt. Nyt on kesä ja myös levon aika. Olkoon kesäsi siunattu ja lomasi antoisa. Itse ainakin toivon, että lomallani ennättäisin latautua henkisesti, fyysisesti ja myös hengellisesti. Ja saisin palata motivoituneena ja tulta täynnä palvelemaan Jumalaa ja seurakuntaa.

Kesä muistuttaa minua myös ajasta, joka meitä kristittyjä odottaa. "Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä." (Matt. 24:32-33.) Jos Suomen suvi on suloinen, kuinka paljon parempaa onkaan edessämme, kun kerran olemme perillä ja saamme viettää iankaikkista kesää.

Siunattua kesää ja juhannuksen jälkeen tavataan!