Sopiva kuorma

Viimeisen parin viikon ajan olemme kuullet monenlaisia kommentteja huippu-urheilijoilta, jotka ovat joko onnistuneet tai sitten epäonnistuneet suorituksissaan. Jollakin on ollut kroppa jumissa, kun taas toinen ei voi ymmärtää mikä meni pieleen. Jotkut ovat halunneet unohtaa suorituksensa saman tien ja toiset taas ovat kokeneet elämänsä parhaat hetket omien suoritustensa ansiosta.

Minua ovat puhutelleet haastettelut, joissa urheilijat ovat todenneet tehneensä kaikkensa. Toisen paras on riittänyt voittoon ja toiselle se on ollut kenties vain itsensä voittamista. Todellista suuruutta on iloita itsensä voittamisesta silloinkin, kun on juuri ja juuri jäänyt mitalisijojen ulkopuolelle. Tyydytystä heille on tuottanut se, että he tietävät tehneensä parhaansa ja antaneen kaikkensa.

Riittääkö sinulle, että teet parhaasi ja annat kaikkesii? Ja riittääkö se läheisillesi? Yhteiskunta on muuttunut armottomien vaatimusten kilparadaksi. Nopeat syövät hitaat ja mikään ei tunnu riittävän. Elämme aikaa, jossa on saatava vielä enemmän ja vielä nopeammin. Työelämä ja opiskelu asettavat vaatimuksia. Ihmis- ja ystävyyssuhteetkin saattavat kuormittaa meitä. On onnistuttava puolisoina, vanhempina ja ystävinäkin meidän on täytettävä laatukriteerit.

Entä seurakunta? Seurakuntahan on Kristuksen ruumis, eli edustaa Jeesusta ajassamme ja yhteiskunnassamme. Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)

Jeesuksen viesti on varsin mielenkiintoinen. Voidaksemme antaa kaikkemme ja parhaamme Jumalalle, meidän on löydettävä ensin lepo, jonka vain hän voi antaa. Jeesuksen mielenlaatu meitä kohtaan on lempeä ja nöyrä. Ei hän vaadi meiltä yhtään sen enempää, kuin mihin pystymme. Ei hän tuomitse meitä tekojemme tai tekemättä jättämistemme kautta. Ihmisinä vaadimme toinen toisiltamme. Tai vaatimuksemme voivat johtua armottomuudestamme itseämme kohtaan. Jeesus lupaa meille sopivan kuorman, jonka kantamisesta me selviämme. Armosta ja levosta käsin opimme antamaan hänelle kaikkemme, tekemään parhaamme. Ja se riittää.

Seurakunta voi hyvin, kehittyy ja kasvaa, kun sen jäsenten kuorma on sopiva. Palvelutehtävämme on Jumalan meille antama, ei ihmisten tai itsemme meiltä vaatima. Joillekin juuri sopiva tehtävä on nyt vain levätä, eheytyä, olla hoidossa ja löytää jälleen Jumalan suunnitelma elämäänsä. Kun taas joku on sen palvelijan asemassa, jolle uskottiin viisi leiviskää kasvamaan voittoa. Kaikki olemme yhtä arvokkaita ja kaikilla on oma arvokas paikkansa Jumalan seurakunnassa. Kilpailuhenkisyys ja voiton maksimointi ovat yhteiskunnassamme vallitsevia arvoja. Seurakunnassa tehtävämme on kilpailla ainoastaan toistemme kunnioittamisessa ja päästäksemme perille voittajina. Antaessamme Kristukselle kaikkemme, näemme miten hän saa aikaan kasvun ja menestyksen.

Elämme tyydyttävää elämää Kristuksessa ja seurakunnassa, kun annamme kaikkemme ja teemme parhaamme. Emme vaatimusten ja odotusten takia, vaan kuuliaisuudesta ja rakkaudesta Kristukseen. Pyhä Henki antaa meille voiman, joka ei kuluta ja väsytä meitä, vaan auttaa meitä tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Room. 9:16)

Kommentit: